Koska valmistumiseni tapahtuu kuitenkin jossain vaiheessa ja kaikki tunnukseni kaikkialle koulun asioihin lakkaavat, päätin jo nyt siirtää blogini uuteen osoitteeseen. Uusi blogini löytyy nyt osoitteesta http://ruokavillitykset.blogspot.com/. Sama meno jatkuu myös tällä ns “kaupallisella” puolella. Siirrän ainakin lähes kaikki nämä blogitekstini tuonne uuteen blogiin pikkuhiljaa, ja samalla päivitän blogiani nyt tästä eteenpäin siis siellä. Tervetuloa siis jatkamaan lukemista uuteen paikkaan!

Biletarjottavia

Ystävät ovat elämän suola. Viihdyn aika paljon yksikseni, mutta jos ei koskaan tapaisi ketään, tulisi ihan höperöksi ja ahdistuisi ihan kyvyttömäksi olioksi. Kaikkien kouluvuosien, opiskeluiden, vaihtojen ynnä muiden juttujen lomassa ystäviä on tullut ja mennyt. Osa on jäänyt elämääni, osa on kaikonnut teille tietämättömille, osa on kavereina Facebookissa (joista suurimman osan tekemiset olen poistanut news feedistäni) ja pienestä osasta on tullut minulle todella tärkeitä.

Ala-ja yläasteilta minulle ei ole jäänyt ketään kavereita, joiden kanssa olisin tekemisissä, mutta hyväksyn kyllä heiltä fb-kutsut ja moikkaan kadulla. Lukiosta jäi neljä kaveria, joiden kanssa yritänyt olla yhteydessä säännöllisin väliajoin, ja sitten Kauppiksessa olen tutustunut vaikka kehen. Suurin osa heistä on jäänyt puolitutuiksi, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia eri tapahtumissa, mutta joiden kanssa yhteydenpito tulee luultavimmin loppumaan valmistumisen jälkeen. Sääli sinänsä. Niinpä tässä olen yhden toisen kaverin kanssa päättänyt ruveta tapaamaan tiettyjä ihmisiä KY-juttujen ulkopuolella, jotta sitten sitä voisi jatkaa myös valmistumisen jälkeen (joka tässä kohta koittaa meille kaikille).

Turtle pumpkin pie

Uusin tyyppeihin on aina mahtavaa tutustua ja olenkin tässä parin vuoden aikana ystävystynyt yhden kaverini kautta yhteen kaveriporukkaan, jotka ovat olleet samoissa opinahjoissa teineinä ja joista on sitten pariutumisen kautta muodostunut ryhmä, jonka jäseniä enemmän tai vähemmän tapaa kaverin ja hänen poikaystävänsä juhlissa. Tähän olen nyt koonnut kollaasinomaisesti kaikenlaisia juttuja, joita on ollut tarjottavana/olen tehnyt bileisiin ja muihin juttuihin. Yläkuvassa on kokoelma viime syksyn yhteisissä synttäribileissä olleista tarjottavista, ja tuossa yläpuolella sinne tekemästäni kurpitsajälkkäristä. Vai oliko ne polttarit? Nyt lyö tyhjää… Mutta joka tapauksessa. Tässähän menee kaikki juhlat sekaisin, kun niitä on niin paljon, hehheh…

Tuo piiras/kakku/whatnot oli kyllä vähän outo, vaikka periaatteessa ihan hyvän makuinen ja helppo tehdä. Keksipohja, kurpitsasosetta ja valmista vaniljamoussejauhetta sekä kinuskikastiketta. Mutta taidan ihan oikeasti jättää ne hemmetin kurpitsasoseet ihan suosiolla leipiin enkä tunge niitä jälkkäreihin. Paitsi se yksi kurpitsajuttu on vielä kokeilematta…No, sitten ensi syksynä.

Yläkuvan ohje täältä.

Tein myös joskus brownieta. Olisiko ollut polttareiden jälkitunnelmiin? Eikä ollut, koska nämä browniithan näkyy tuolla yläkuvassa. Vai kummat bileet tässä oli kyseessä? No, aivan sama tässä vaiheessa. Tässä on myös pitänyt miettiä leipomuksia ja lahjaa ensi viikon lauantain bileisiin, ja siihen voi aivan helposti käyttää sitä aikaa, joka kuuluisi graduun tai vaikka imurointiin…

Joulun alla julkaistaan kaikenkarvaisia joululeivonnaisten ohjeita…siis joo joo, jouluna! Mähän sanoin, että tässä bloggaamisessa on ollut taukoa, joten bare with me, tämä juttu tapahtui joulun alla. Siis: Hesari julkaisi joulukuun alussa erilaisia ihania ohjeita ruokasivullaan (kuten usein muulloinkin) ja niiden kaikkien teemana taisi olla ulkomaiset joulun ajan jälkkärit. Tai ulkomaiset suklaisen jälkkärit? Koska mukana oli joku ihanan tahmea fondant-tyyppinen ihanuus…ja sitten italialainen panforte eli pähkinäkakku.

Iskä oli ostanut portviiniä golf-reissultaan Portugalista ja kysyi, voisinko tehdä jouluksi jotain, jonka kanssa tuota viiniä voisi nauttia. No hell yeah. Iskä oli bongannut saman panforten kuin minäkin ja päädyin sitten siihen, koska reseptin mukaan sitä kannattaa tarjoilla Vin Santon kanssa, eli jotain jälkkäriviiniä nyt sitten. Tai kahvia. Tai likööriä. Tai ihan mitä vaan.

Pähkinäkakkua voi MELKEIN tituleerata terveelliseksi, sillä siihen tulee roimasti pähkinöitä, makeuttajaksi hunajaa (no okei, myös sokeria) sekä kaakaojauhetta ja tummaa suklaata, jotka sisältävät hyviä flavonoideja ja alentavat sitä pahaa kolesterolia ja…noh, tekevät mistä tahansa tosi hyvää. (Kokeilkaapa kirjoittaa gradua ja syödä suklaata samaan aikaan, niin aivan varmasti on mukavampaa kuin ilman.) Eikä yhtään jauhoja! Ja viikunoitakin, joten siis ei mitään syyllisyyttä kannata tuntea, koska siinä ei ole yhtään lisättyä rasvaa! (Vain suklaan ja kaakaon ja pähkinöiden rasva.)

Ja maku? Ihanan tahmeaa, suklaista ja makeaa, muttei silleen ällömakealla tavalla. Tätä ruvetaan tekemään! Varsinkin lahjaksi tämä soveltuu paremmin kuin hyvin (ellei ole kuolettavasti pähkinöille allerginen.) Ja pähkinöitä voi vaihdella maun mukaan. Ja koska kakkuun tulee sitä jälkiruokaviiniä, niin sitten siinä voi kakun valmistuessa vähän maistella lisää ja kakun valmistuttua sitten maistaa sitä viinin kanssa…ja ilman.

Ohje à la Helsingin Sanomat.

Pekaanipähkinäpiirakka

Mulla ja itsenäisellä Suomella on aika täsmälleen 70 vuotta ikäeroa. Eli kun Suomi viiden vuoden päästä juhlii 100-vuotista itsenäisyyttä, pidän mä melkein yhtä isot bileet eli kolmikymppiseni. Mutta menen tietysti asioiden edelle ja sitä ennen täytyy pitää kaksvitoset…jo tänä vuonna! Pitäisköhän jo alkaa suunnittelemaan? Noh, jos kuitenkin suunnitellaan muutamat muut pippalot sitä ennen alta pois…

Joka tapauksessa, myös viime vuotiset itsenäisyyspäivän juhlinnat oli ihan juhlinnan arvoiset. (Vaikka edellisen päivän lätkämatsi nyt meni vähän miten meni…) Leivoin siis pekaanipähkinäpiirakan, jonka olin tehnyt jo joskus aikasemminkin isänpäiväksi, tosin ilman kuvia. Nyt sitten on kuvat, ja resepti löytyy tuosta linkistä. Eli ei tartte kaivella sitä tänne.

Huomatkaa hieno suomenlippu tuossa piirakan päällä kuviona. (Ja iso reikä, koska kokeilin kakun kypsyyttä veitsellä…)

Pekaanipähkinäpiirakka: über-makeaa. Kannattaa ottaa kahvia kyytipojaksi. Tai itse tehtyä vadelmalikööriä…

Munakasrullat

Oletteko kuulleet The Joulukalenteri -ohjelmasta? Jos olette syntyneet 80-luvulla, niin luulisi teidän tietävän tämän Jukka Virtasen uran parhaimman työn! Ai ettekö? Nyt äkkiä Wikipediaan tutustumaan aiheeseen! Minä ja kaverini ollaan fanitettu sarjaa jo tosi pitkään ja muutama vuosi sitten innostuttiin tilaamaan ohjelman DVD netistä. Ja nyt pidämme aina joka vuosi joulun alla The Joulukalenteri -maratonin eli katsomme kaikki 24 jaksoa putkeen, napostelemme pikku syötäviä ja juomme…hiukan. No okei, olemme huomanneet, että kirjaa katsotuista jaksoista on pidettävä ja viime kerralla kävi niin, että intouduimme puhumaan kaikenlaisesta niin, että viimeiset jaksot meni vähän ohi.

Yleensä on lisäksi tuntunut siltä, että koko dvd:ssä kestää hirrrveän kauan. Mutta jotenkin viime kerralla koko aika meni tosi nopeasti! o_O Myös kaverin bf oli mukana ja ihan hyvin sekin kesti.

Glögifudge

Niin, siis ruoka? Tein munakasrullia eli…. noh, uunissa tehty pellillinen munakasta, jonka väliin laitoin fetaa ja herne-papu-porkkana -sekoitusta. Jälkkäriksi (ja kaverille+bf:lle lahjaksi) tein glögitoffeeta. Innostuin vähän löydettyäni joulunalusajan Leivotaan-lehdestä ohjeen toffeelle, joka piti tehdä ihan paistomittarin avulla tarkan lämpötilan selvittämiseksi. Noh, meitsi sitten osti n. 25 euron kunnon teknisen lämpömittarin juuri tähän tarkoitukseen. Hyvin toimi ja hyvää tuli! Sen jälkeen en olekaan tehnyt fudgea lämpömittarin kanssa (tai edes ilman), mutta eiköhän tässä tule tilaisuuksia. Fudge kun on mitä mainioin lahja ja muutenkin hyvää tarjottavaa, jos haluaa varmistua, että herkut katoavat nopeasti omasta näköpiiristä. Taisinkin juuri keksiä vappu-piknik -tarjottavista ainakin yhden…

Glögitoffee
Leivotaan-lehti 2011

n. 50-60 kpl

3 dl kermaa
1 ½ rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
50 g voita
100 g tummaa suklaata ( 70 %)
2 rkl glögiviiniä
½ tl kanelia

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja sekoita kaakao kermaan. Lisää sokeri, siirappi ja voi. Keitä, kunnes seos on 125-asteista. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa, glögi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa leivinpaperoituun, noin 22 x 22 -cm:seen vuokaan. Anna toffeen jäähtyä TÄYSIN (I know, se on vaikeaa), ennen kuin leikkaat sen paloiksi (Kannattaa leikata tosi pieniksi, aika tuhtia kamaa, toim. huom.) Säilytä jääkaapissa. (Varmempaa antaa lahjaksi mahd. nopeasti, toim.huom.)

Se on karkauspäivä! Tänään kuulemma asiat on päälaellaan, eli naisetkin voi kosia. (Ihan kuin muuten vain muka eivät voisi, emme nyt enää elä 50-luvulla…) Kannattaa kosia, sillä joka tapauksessa tulee saamaan hamekankaan. Joko sellaisen, jota voi käyttää useaan kertaan tai sitten sen (toivottavasti) kertakäyttöisen ja muissa tilanteissa erittäin epäkäytännöllisen…

Asiat on myös siinä mielessä päälaellaan, että myös minä bloggaan! Kolmen kuukauden tauon jälkeen! Gradua, speksiä, treenejä, hulluja kursseja yms. motivaation puutetta on ollut ilmassa, mutta ehkä tämä orastava kevät toisi vähän puhtia tähän hommaan. Olen kyllä yrittänyt vähentää leipomistakin, mutta on tässä aina jotakin tullut tehtyä. Ja nyt kun on uusi luuri, niin kamera on aina mukana. <3

Palataan siis ajassa taaksepäin niinkin kaukaiseen aikaan, kuin marraskuuhun ja isänpäivään! Olettekos kuuleet Herkkujuustolasta? Mouhijärvellä sijaitseva pieni juustola tekee juustoja ihan käsityönä, mm. Vilhoa, Hilmaa, Väinöä… Ja myös Heidi-nimistä juustoa!

Heidi-juusto

Uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden mukaan Heidi on “miedon ja hapahkon, kenties aavistuksen verran navettamaisen valkohomejuuston ystäville.” Heidistä on myös punapäinen (!) versio eli Puna-Heidi, jota kuvaillaan samassa artikkelissa näin: “Ranskalaistyyppisen, täyteläisen ja hedelmäisen juuston ystävälle.” xD Pakkohan tuota normi-Heidiä oli ostaa isänpäiväksi (koska tietääkseni Uolevi-juustoa ei ole). Ja mietoa se tosiaan on, tosin kuoressa on tosi vahva maku. Minä taidan olla vähän päinvastainen eli näytän miedommalta, kuin mitä olen. Tai sitten näytän juuri siltä, kuin mitä olenkin.

Söimme toki muutakin, kuin vain juustoa, kuten kaalikääryleitä ja salaattia. Äiti myös teki itse karjalanpiirakoita!

Ja sanoi, ettei kyllä hevillä kummalla lähde enää samaan rumbaan. Ja voin kompata, sillä kokeilin niiden tekoa tädillä joulun aikaan ja hermo meinasi mennä ensimmäisten neljän jälkeen! Ei sovi mulle tuollainen näpertely. Maku oli kyllä hyvä.

Ja totta kai isälle piti olla kakku. Olin ollut isänpäiväviikon to-su iskän luona Korsossa koiravahtina, kun herra itse golffasi jossain Portugalissa. On noilla eläkeläisillä nähtävästi varaa kuitenkin… Hauveli oli ihan hupsuna ja herätteli meikäläistä milloin neljältä, milloin viideltä. Olin ihan tööt koko viikon lopun, mutta joskus se on semmoista.

Ai millainen kakku? Öh, hyvä kysymys… Eikun nyt muistankin! Se on kaksikerroksinen suklaakakku, jonka välissä on vadelmaliköörin teosta ylijääneitä vadelmia (siis vodkavadelmia ), vadelmahilloa myös ehkä, kermavaahtoa ja sitten suklaakuorrutus. Ja tietty kermakoristeet. Tuhtia, mutta hyvää! Ja kyllä maistoi, ettei ne vatut olleet ihan au naturel…

Tulossa on nyt ainakin 8 postausta joulu-helmikuusta, joten eiköhän se taas tästä! Luulisi, että gradun keskellä löytyy taas yllättäen inspiraatiota blogin kirjoittamiseen.